Alva näki yksinäisten äitien suuret vaikeudet raskausaikana ja lapsen synnyttyä niin hän halusi auttaa äitejä ja lapsia. Alva perusti maamme ensimmäisen äiti-lapsi kodin Porvooseen. Hän rakennutti suuren hirsitalon Joonanmäelle synnytyslaitosta vastapäätä. Solhem avattiin 1.6.1914 ja vihittiin käyttöön 16.9.1914. Vihkimispuheen piti eversti Larsson.

Äidit saivat opastusta lapsen hoidossa ja itselleen ammatillisia valmiuksia. Kodin ensimmäinen johtaja oli ensaini Hilma Weurlander. Se oli Suomen ensimmäinen äiti-lapsikoti, pääkaupungissa avattiin vastaava vasta 23 vuotta Solhemin jälkeen, vuonna 1937. Sosiaalisten olojen parastuessa yhteiskunnassa, muutettiin Solhem vuonna 1957 lastenseimeksi, Pelastusarmeijan Porvoon Lastenseimi.

Solhemin kaikki tilat olivat hyvin suunniteltuja ja valoisia: makuuhuoneet, lasten päivähuone, ruokailusali, työsalit, sairashuone, kylpyhuone, keittiö, toimisto ja 3 parveketta. Hoidokkeja Solhemissa oli noin 27 vuodessa, ja äitejä tuli Solhemiin ympäri Suomen. Puhelinnumero oli lyhyesti 448. Hoidokin piti olla vapaa tartuntataudeista ja ensikertalainen. Sisäänpääsymaksu oli 25 markkaa, jonka harva lopulta pystyi maksamaan. Yksinäinen äiti tuli lapsensa kanssa Solhemiin vastapäisestä synnytyslaitoksesta. Äidit kustansivat oman ja lapsen ylläpidon tekemällä erilaisia käsitöitä, joita myytiin kaksi kertaa vuodessa myyjäisissä ja myymällä käsitöitä Porvoon rouville sekä suorittivat erilaisia korjaustöitä.

Jälkihoito äitien ja Solhemin välillä

Hoitojakso Solhemissa kesti 6 kuukautta, mutta äiteihin oltiin yhteydessä pääasiallisesti kirjeitse vielä 3 vuotta, antaen neuvoja ja opastusta. Yhteydenpito osoittautui erittäin tarpeelliseksi, ollen tiivistä äitien ja hoitokodin välillä.